Album: Per Vers, runoilija

Odysseys

jäi pullo pöydälle kajuutan
ja meri sai miehistön parhaimman
jäin kauas rannoista utopian
jäin saareen jota aallot alati vatkaa

mua seireenit kutsuu ja huhuilee
mut neula raapii ja rahisee
yksin hiekalla istun ja aukion teen
enkä tiedä miten jatkaa voisin matkaa

täällä soppa kiehuu on kokkeja miljoona määrin
täällä kaikki aina kaiken tajuaa väärin
oi miksi ei minua aittaan huolineet
oi miksi ei vieneet minua turhuuden vei

minä laivan kauneimman omistin
saillä aanun koittoon mä purjehdin
näin aurinkoa ja taivastakin
minä lähdin kaikki opetukset sotkin

jeesus ja maa nuoli näppejään
ja politikot jäi itkemään
minä laivan saanut olin ja pään
minä kolkkasin papit ja froidia nilkkaan potkin

mutta meri vei miehet
ja meri vei kauneimman laivan
yksin rannalla istun ja hiekkaa varpailla kaivan
oi miksi ei minua aittaan huolineet
oi miksi ei vieneet minua turhuuden vei

on hattuni hukkuneet kuumaan lentohiekkaaan
ja rotat on uineet saariin parempiin
mä eilen törmäsin johonkin partaniekkaan
hän leijui pois ja katosi taivaisiin

pois haluan tääältä en mitään saa
minä haluan nähdä ja matkustaa
harhailla kohti utopiaa
tahdon laivan vaikka sitten aivan pienen

niin kauan merellä matkaateen
kunnes saavutan kauneimman autereen
kunnes satujen rannan nään taivaallein nousevan

hiljaa ja hartaasti lailla sienen

on mulle jo kauan laulanut hiljaa po seidon
ja kutsu on soinut kauneimman merenneidon
on pilviin pois jo linnut lentäneet
on kauan jo velloneet kauan on velloneet sen