Album: Suden Uni (2001)

Kíyliínjñrven Jññllñ (pakanavedet Ii)

Saapui hñn, sanansaattaja
kññnnytetyn kansan
totuuttansa opettamaan meille vññrñuskoisille.
Uhattuna kirvestñnsñ teroittamaan talonpoika -
puolesta metsien, jñrvien, sññstyneiden veljiensñ.

(voittajansa)

Korvansa kavaluudelle
ymmñrtñmñttímñt antoivat;
Lalli nñki orjan taivaan ja katseensa sokaisi.
Pian kirveensñ harhailijan yín sydñmessñ yllñtti,
oli veriselle jñrven jññlle pññttyvñ ristin
taival...

"Vaan pian rantautui lñnnestñ
satoja laivoja,
tuhansia heitñ, jotka saapuivat piispaa kostamaan.
Lukuisten vuosien kuluessa,
tahtonaan nÖyryyden juurruttaminen viimeiseen pakanakansaan
he sññliñ tuntematta mursivat sitkeñn vastarinnan
voimallisilla aseillaan.
Viimeisin pyhimyksensñ Henrik alttarille nostatettiin,
ja verityí, suomalaisten tukahdutettu vapauden huuto,
pakotettiin hñpeññn."

(kohtalonsa)

Niin anastettiin kunnia sankarilta rohkealta,
mieheltñ rehelliseltñ, suoraselkñiseltñ.
Valheilla he kansamme uskoonsa pakottivat,
vaan jññtñ jñrven Kíyliín he eivñt murtaa
saata.